SuperParkin tarina

Teksti: Terho Puustinen

Liikunta houkuttelee nuoria, kun se on elämys eikä kärsimys. Vuokatissa syntynyt SuperPark rakentaa viihteellisestä liikunnasta kansainvälistä menestystarinaa.

 

Onni Korhonen kallistaa ylävartaloaan, jännittää pohkeensa ja kiihdyttää juoksuun. Sitten hän kohoaa ilmaan. Lennon aikana tapahtuu monta asiaa. Mikä se oli?

”Randy in double backout”, Korhonen selittää. ”Yksi voltti kahdella ja puolella kierteellä ja tuplabäkki, saman hypyn aikana.”

Ympärillä paukkuu, kolahtelee ja mäjähtelee. Korhosen ystävät ovat tuoneet trampoliinialueelle kannettavan kaiuttimen, jossa potkii hypnoottinen basso.

Pieni poika laskee skeittiramppia pitkin hyppyriin, joka sinkoaa hänet kohti hallin katossa säteileviä valoja. Poika laskeutuu kyljelleen harmaiden vaahtomuovikuutioiden sekaan ja kääntää iloisen katseen yleisön suuntaan. Näittekö?

Laskeutumisalueen reunalle ilmestyy kuuden tytön ryhmä. Se on kuin lintuparvi, josta irrotaan vuorollaan juoksemaan, hyppäämään tai laskemaan. Silmiinpistävän monella on punaiset posket.

Tavallinen torstai-ilta Vantaan Tammiston SuperParkissa. Onni Korhonen on yksi paikan kanta-asiakkaista.

”En mä tiedä”, hän aloittaa.

”Teen tätä aina, kun se vain on mahdollista. Sitä vaan haluaa lisää, lisää, lisää. Tämä on vapaata ja monipuolista. Voin käyttää mielikuvitusta eikä minulla ole juurikaan rajoja. Harjoittelen täällä ja voin mennä jatkamaan trikkailua luontoon tai kaupunkiin.”

13-vuotias Korhonen käy SuperParkissa useita kertoja viikossa. Talvisena lauantaina hän saattaa viihtyä freestyle-trikkailun parissa seitsemänkin tuntia, siihen saakka kunnes puisto suljetaan. Kotiin palaa väsynyt mutta tyytyväinen nuorimies. Uni tulee yhdentoista maissa, joskus kymmeneltäkin.

Korhonen ei ole koskaan laskenut, kuinka monta hyppyä hän ehtii tehdä seitsemässä tunnissa.

”Sata, ehkä, en mä tiedä. Tai satoja. Voi olla.”

Korhonen pärjää koulussa hyvin. Hänellä on myös muita harrastuksia. Nuori mies sanoittaa, säveltää ja soittaa musiikkia ja pelaa jonkin verran tietokonepelejä. Aika ei kuitenkaan riitä niihin. Aidot G-voimat tuntuvat maukkaammilta kuin pelien virtuaaliset elämykset.

”Tuijotat vain konetta siinä. Et löydä omaa kehoasi. Et kehitä koordinaatiota eikä kunto parane.”

Korhosella ei ole valmentajaa. Hänen ystävänsä eivät kuulu mihinkään urheiluseuraan.  Nuoret miehet eivät pidä siitä, että joku sanelee ylhäältä päin, mitä heidän pitäisi tehdä. He katsovat esimerkkejä netistä ja opettelevat liikkeet itse.

Toiminta kuvataan ja jaetaan sosiaaliseen mediaan. Korhosella on siellä useita tuhansia kannustajia eri puolilta maailmaa. Korhosen kaverit järjestävät lähiöiden pihoilla epävirallisia tapahtumia, joissa otetaan trampoliineista kaikki irti: jouset viritetään ristiin tai viereen rakennetaan torni, josta saa lisää pudotusnopeutta. Tower bounce.

Enemmän, nopeammin, korkeammalle? Tai voimakkaammin? Ei välttämättä.

Olisi liioittelua väittää, että Onni ja hänen kaverinsa eivät kilpaile keskenään. Kilpailua on, mutta se on hyväntahtoista, leikkimielistä ja kannustavaa.  Onnistumisia juhlitaan yhdessä.

”Yhteinen tavoite on, että kaveri pääsee mahdollisimman hyviin suorituksiin”, Korhonen selittää.

Hauskemmin? Näyttävämmin? Kyllä. Jännittävämmin? Nuori mies hymyilee ja nyökkää:

”Saattaa se olla vähän vaarallistakin.”

Pieniä horjahduksia tapahtuu usein mutta suuria vahinkoja hyvin harvoin. Korhonen muistaa saaneensa jalkaan yhden kipsin, ja viime kesänä menivät nivelsiteet. Ne paranivat viidessä päivässä.

Sinua ei heiluteta, sinä heilut itse

Suomen yhdessätoista SuperParkissa tehdään tänä vuonna kymmeniä miljoonia kiihdytyksiä, hyppyjä, voltteja ja heittoja. Vieraiden määrä kohoaa jo noin 800 000 kävijään. Heidän joukossaan on pieniä lapsia, teini-ikäisiä, nuoria pareja, perheitä, isovanhempia ja yritysten tiimejä.

SuperParkien idea perustuu niin sanottuun viihteelliseen liikuntaan.

Tarjolla on muun muassa trampoliineja, skeittiramppeja, BMX-ratoja, polkuautoilua, seinäkiipeilyä ja koripalloa häkissä, joka muistuttaa jättiläiskokoista flipperiä. Hauskanpito on ykkösroolissa. Liikunta tulee sivutuotteena.

”Meillä ei ole sähköisiä laitteita, jotka heiluttelevat ihmisiä”, SuperParkin perustaja Taneli Sutinen sanoo. ”Jokainen heiluttelee itse itseään. Emme osanneet kuvitella, millaisen suosion tämä homma saisi. Alun perin meidän piti perustaa vain yksi puisto.”

Sutinen kertoo, että Onni Korhosen ja muiden nuorten liikkumisen intensiteetti on yllättänyt SuperParkin.

”Intuitio on vienyt meitä oikeille jäljille. Näemme joka päivä sen, miten tämä vaikuttaa ja tiedämme suurin piirtein, miten se vaikuttaa. Se ei kuitenkaan riitä. Käynnistämme nyt asiantuntijoiden kanssa tutkimukset, joissa selvitetään viihteellisen liikunnan fysiologiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset.”

Onnin äiti Tuija Kulppi sanoo, että liikunta vaikuttaa myönteisesti jokseenkin kaikkeen, mitä kasvava nuori tarvitsee. Voimaa ja nopeutta tulee lisää. Koordinaatio paranee, ryhti suoristuu, Itseluottamus vahvistuu. Kulpin mukaan trikkailu on laajentanut Onnin kaveripiiriä.

”Se ulottuu myös maan rajojen ulkopuolelle, Onnin oman YouTube-kanavan ansiosta. Videot kuvataan paikan päällä ja kotona ne sitten editoidaan. Kaikki tämä on vaikuttanut suoraan myös Onnin kielitaidon kehittymiseen.”

Kulppi toivoo, että hyvää oloa tuottavasta liikunnasta tulee tapa, joka kantaa Onnia koko elämän.

”En säästä aikaa enkä myöskään vaivaa, jotta lapseni voivat liikkua. En näe mitään muuta kuin hyvää siinä. En estänyt, enkä halunnut sanoa ei, kun Onni pienenä poikana kiipeili puissa. Panin mieluummin silmät kiinni ja sanoin vasta sitten ei, jos oli pakko.”

Ihminen on luotu juoksemaan, hyppimään ja heittämään. Nopeus, kimmoisuus ja kestävyys ratkaisivat monta taistelua savanneilla, kun ihminen kamppaili elintilasta muiden lajien kanssa. Liikunnan määrä alkoi vähentyä sen jälkeen, kun hevonen kesytettiin. Sitten keksittiin pyörä, höyrykone ja polttomoottori ja monta muuta asiaa. Välttämättömyydestä tuli harrastus.

Liikunnan määrä vähenee nyt kaikkialla. Digitalisoituva maailma on haasteellinen paikka fyysiselle ihmiselle, joka pitää ruumiin ja hengen nautinnoista.

Tämä huoli yhdistää jokseenkin kaikkia maailman kansoja:

Kuinka käy niiden nuorten, jotka eivät jaksa liikkua? Millainen tulevaisuus on ihmisellä, joka sairastuu 30-vuotiaana ylenpalttisen hyvinvoinnin seurauksiin mutta elää 100-vuotiaaksi? Kuinka isät ja äidit onnistuvat huolehtimaan siitä, että heidän jälkeläisensä saavat vähintään yhtä hyvän elämän kuin he ovat itse saaneet?

”Enpä juuri tiedä suurempaa kysymystä kuin tämä”, sanoo Timo Ritakallio, Ilmarisen toimitusjohtaja.

”Osa työelämään tulevista nuorista on niin huonossa kunnossa, että he eivät jaksa tehdä täyttä työpäivää eivätkä varsinkaan palaudu siitä. Monet nuorille soveltuvat työt vaativat seisomista, nostamista, pakkaamista ja toistuvaa kyykistymistä. Heikko palautuminen työstä voi aiheuttaa myös univaikeuksia. Huono fyysinen kunto vaikuttaa usein myös mielenterveyteen.”

Elämyksellisyys voittaa hyödyllisyyden

llmarinen on Suomen toiseksi suurin eläkeyhtiö. Timo Ritakallio katselee suomalaisen liikunnan ja urheilun tilaa myös toiselta tärkeältä näköalapaikalta: hän on Suomen Olympiakomitean hallituksen puheenjohtaja.

Ritakallio muistuttaa, että osa suomalaisista nuorista pitää kunnostaan erittäin hyvää huolta. Heikoimpien tilanne on kuitenkin heikentynyt entisestään. Hän pelkää, että huonokuntoiset joutuvat jäämään työelämästä pois liian varhain.

”Sosiaaliturvajärjestelmä ei kestä, jos kasvava joukko ihmisiä ei jaksa olla töissä. Pahin skenaario on se, että meidän fyysinen kunto laskee keskimäärin niin alas, että työllisyys jää pysyvästi matalaksi. Suomi ei voi silloin tarjota nykytasoista koulutusta tai sosiaaliturvaa kansalaisilleen.”

Liikunnan myönteiset vaikutukset tunnetaan hyvin:

Raajojen liikuttelu lisää ihmisen energiankulutusta. Elimistö pilkkoo rasvasta ja hiilihydraateista käyttövoimaa. Aivot tilaavat keuhkoilta happea, jota sydän pumppaa lihaksiin. Hormonitoiminta kiihtyy.

”Terve hiilihydraattiaineenvaihdunta on hyvä asia kakkostyypin diabeteksen ehkäisyn kannalta”, sanoo Mikael Fogelholm, Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori.

”Rasva-aineenvaihdunnan kiihtyminen pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että fyysinen aktiivisuus tukee myös joidenkin syöpätyyppien ehkäisyä.”

Lukuisat tutkimukset todistavat myös liikunnan psyykkisistä, sosiaalisista ja kognitiivisista vaikutuksista.

Arvovaltainen lääkäriseura Duodecim arvioi äskettäin, että liikunta toimii masennuksen hoidossa yhtä hyvin kuin lääkkeet tai terapia. Trondheimissa toimivan Norjan teknillisen yliopiston (NTNU) tuoreen tutkimuksen mukaan reipas liikunta näyttää ehkäisevän masennusta jo lapsuudessa. Suomen Opetushallituksen mukaan liikunta parantaa keskittymiskykyä ja oppimistuloksia.

Professori Fogelholm muistuttaa, että liikunnan psyykkiset vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Se mistä joku nauttii suunnattomasti, voi olla katkeraa keittoa jollekin toiselle.

”Jokaisen on löydettävä oma juttunsa itse. Nautinto ei synny pelkästään siitä, että joku toinen sanoo, että se on hyödyllistä.”

Professori harrastaa itse intohimoisesti kestävyysliikuntaa: juoksua, suunnistusta ja maastopyöräilyä. Hän korostaa, että kestävyysurheilun tai muun liikunnan hyödyllisyyttä vakuuttelu ei pure varsinkaan nuoriin.

”Heihin ei missään nimessä voida vaikuttaa sillä perustelulla, että liikunta on terveellistä. Siitähän nuoret eivät innostu lainkaan. Monet eivät kiinnostu myöskään kilpailullisesta liikunnasta.”

”Voisin kuvitella, että mitä vähemmän ihminen haluaa liikkua, sitä houkuttelevamman ympäristön hän tarvitsee. Aloituskynnys laskee, kun liikkuminen on helppoa ja hauskaa, makean näköistä ja jännittävän tuntuista. Elämyksellisyys on kovempi juttu kuin hyödyllisyys.”

Ei se ollutkaan kylähulluutta

Idea viihteellisestä liikunnasta syntyi lievän turhautumisen tuloksena.

Sotkamolainen Taneli Sutinen oli saanut eteensä kahvin, munkkirinkilän ja iltapäivälehden. Kiireinen mies oli vienyt neljävuotiaan tyttärensä pienille lapsille tarkoitettuun sisäliikuntapuistoon ja ajatteli, että suo hetken laatuaikaa itselleen puiston kahvilassa. Hän ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta siihen. Tyttö halusi leikkiä isän kanssa:

”Kato iskä! Kato kun minä meen tuonne! Tuu mukaan!”

Sutinen jätti lehden ja seurasi tytärtään. Häntä alkoi kuitenkin naurattaa. Sitten häntä nolotti. Iso mies konttaamassa telineissä ja tunneleissa. Hän jäisi vielä johonkin mutkaan kiinni. Ei ihme, että muut aikuiset olivat jääneet kahvilaan.

Sutinen näki kuitenkin ongelmassa suuren mahdollisuuden.

Voisiko hän luoda jotakin sellaista, johon ei jäisi kiinni? Voitaisiinko Vuokattiin rakentaa puisto, jossa kaikenikäiset voisivat liikkua, temppuilla ja seikkailla yhdessä? Jotakin erilaista, jännittävämpää, sellaista joka yhdistäisi vanhojen temppujen parhaimmiston uusimpiin virtauksiin, pitäisi vieraistaan poikkeuksellisen hyvää huolta ja kehittyisi kaiken aikaa?

Rupesin miettimään, miksi minä en ole ollut tuolla, leikkimässä oman lapsen kanssa”, Sutinen kertoo. ”Katsoin muitakin aikuisia. Miksi hekään eivät ole tuolla?”

Taneli Sutinen halusi auttaa myös kotiseutuaan. Mies ei voinut lähteä Kainuusta eikä Kainuu miehestä.

Vuokatiin tarvittiin lisää asiakkaita. Haluttiin vahvistaa perhe- ja aktiiviliikkujien matkustusta, ja uusi kohde sopisi täydellisesti Vuokatti-brändiin. Finanssikriisi oli vähentänyt liikematkustusta, ja perheille tarkoitettu uusi matkailukohde voisi paikata pettymystä.

Sutinen esitteli ideansa paikallisille yrittäjille ja vaikuttajille, joiden joukossa oli myös  Vuokatin Matkailua silloin vetänyt Juha Tanskanen. Tanskanen ei pitänyt Sutisen rahoitussuunnitelmaa uskottavana mutta innostui ideasta niin paljon, että ryhtyi junailemaan hankkeelle parempaa ratkaisua. Tanskanen ja Sutinen perustivat SuperPark Oy:n, jonka kolmanneksi osakkaaksi tuli Jarmo Heikkinen.

Idea esiteltiin myös Sotkamon kunnan päättäjille ja Rovion Peter Vesterbackalle. Elokuussa 2012 kerrottiin, että SuperPark rakentaa Vuokattiin Angry Birds –sisäaktiviteettipuiston.

Meidät leimattiin kylähulluiksi”, Sutinen kertoo.

”Jotkut sanoivat, että Vuokattiin rakennetaan kunnan rahoilla uusi hullutus, joka ei tule selviämään pitkään. Minulta kysyttiin suoraan, että mitä tekemistä tuollaisessa sisäpuistossa muka olisi?”

Sutinen jatkoi työtä sitkeästi, mutta menetti yöunensa. Kunnallisvaalit muuttivat Sotkamon poliittisia voimasuhteita ja kunta veti aiemmin luvatun rahoituksen pois. Sutisen silmäpussit kasvoivat. Yrittäjän perheeseen syntyi toinen lapsi. Väsynyt mies joutui lopettamaan urheilun, jota hän oli aina harrastanut.

”Otin usein unilääkkeeksi tunnin kävelylenkin tai puoli pulloa punaviiniä. Kun kunnanvaltuusto äänesti rahoituksen nurin, jouduimme katselemaan toistemme silmänvalkuaisia hetken. Että viedäänkö maistraattiin paperit vai ei. Päätimme sitten, että emme luovuta.”

Taneli Sutisen tärkeimmät liikekumppanit olivat samaa mieltä. Rahoitusta löytyi omistuspohjaa vahvistamalla. Tavarantoimittajat pidensivät maksuaikoja. Puiston johtajaksi valittu Anna-Maria Kuosmanen venyi 34 päivän mittaiseen työputkeen.

Jännitys huipentui puiston avajaispäivänä. Ovet avautuivat. Kassajärjestelmä toimi ja asiakkaita riitti jonoksi saakka. He alkoivat tehdä asioita, joista Sutinen oli unelmoinut. Yrittäjän paineet laukesivat.

”Lähdin kotiin kesken päivän, nukkumaan. Onnistunut avaus oli niin huojentava juttu. Sen jälkeen tuli omituinen olo. Hetken ajan tuntui siltä, että haluaisin näyttää sentteriä kaikille, jotka olivat meitä epäilleet. Pääsin onneksi siitä tunteesta nopeasti eroon. En ole sellainen tyyppi ollenkaan.”

Hiihtolomalla jono kasvoi niin, että sen häntä ulottui pysäköintialueelle. Viikolla kymmenen ovet jouduttiin laittamaan kiinni kesken päivän. Kiinteistöön ei saanut ottaa enempää ihmisiä.

Sutinen tajusi, että se mikä toimi näin hyvin Vuokatissa, voisi menestyä myös muualla.

 

Iloitsen siitä, kun toiset viihtyvät

Taneli Sutinen on papin poika. Hän vietti lapsuutensa Ristijärvellä, asumattomien korpien ja sinisten vaarojen väliin tiivistyneen vähäisen taajaman vaatimattomassa pappilassa.

Kirkkoherra Sutisella ei ollut työaikaa, mutta työtä oli paljon: seuroja, syntymäpäiviä, ristiäisiä ja hautajaisia. Kahvia ja pullaa kirkkoherra joutui nauttimaan liian paljon.

”Isälle oli kertonut aika paljon etureppua, kun hän innostui lenkkeilystä. Hän kannusti myös minua ja veljeäni Tuomoa liikkumaan. Saimme tehdä, mitä halusimme. Isä kyllästyi varmaan kieltämiseen.”

Pian Sutisen veljekset olivat Ristijärvellä lähes yhtä tunnettuja kuin isänsä.

Pojat käyttäytyivät huonosti kyläilyreissuilla. Taneli huuteli jumalanpalveluksen aikana lehteriltä ja sanoi erään kerran nimismiehelle niin rumasti, että isä joutui laittamaan käden pojan suun eteen. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Untamo Pahkalan kulmakarvat kohosivat, kun hän näki, mitä veljekset olivat tehneet omalle huoneelleen. Verhotangoilla oli hakattu reikiä tapettiin. Lattialankkuihin oli piirrelty tusseilla autoratoja.

Poikien huone oli vapauden valtakunta, paikka jossa sai tarttua toimeen ja kokeilla kaikkea mielenkiintoista. Myöhemmin Taneli tajusi, että se oli hänen eteisensä yrittäjyyteen.

Veljesten kokeilut jatkuivat Kajaanissa, jonne perhe muutti. Isä oli saanut sieltä uuden työn kehitysvammaisten pappina.

Tuomo suuntasi energiansa pikajuoksuun, Taneli uintiin, jääkiekkoon ja jousiammuntaan. Veljekset eivät tehneet kapinaa isän ammattia tai vakaumusta vastaan, vaikka eivät sitä varsinaisesti mainostaneetkaan kavereilleen.

Tuomo lähti opiskelemaan teologiaa. Taneli suuntasi nuoriso-ohjaajan uralle.

”Tajusin jo nuorena, että haluan viihdyttää, liikuttaa ja hauskuuttaa”, hän sanoo. ”Tulen iloiseksi, kun näen että toiset viihtyvät.”

Taneli Sutinen perusti ensimmäisen yrityksensä vuonna 2001. Se oli elämysmatkailupalvelu, joka järjesti lumikenkäretkiä työkaveriporukoille, värikuula-ammuntoja etelän miehille, kallioilta laskeutumista lastensuojelulaitosten asukkaille.

”En varsinaisesti halunnut yrittäjäksi. Näin vain, että se oli ainut tapa toteuttaa itseään niin kuin halusin.”

Sutisen ensimmäinen yritys menestyi kohtuullisesti. Se tarjosi leivän parhaimmillaan kahdeksalle nuorelle ja kasvoi niin isoksi, että Sutiselle tehtiin ostotarjous. Yrittäjä myi firmansa ja jatkoi työskentelyä sen toimitusjohtajana. Sitten iski finanssikriisi.

”Huomasin nopeasti, ettei se ollut enää mielekästä hommaa. Luovuutta oli vaikea harrastaa, kun kulurakenne oli raskas ja taantuma vei asiakkaita. Kotona syötiin näkkileipää, kun rahat uhkasivat loppua.”

SuperPark on toisenlainen tarina. Rahaa tarvitaan, mutta se ei ole tärkein motiivi.

”En tee tätä pelkästään rahasta vaan siksi, että tämä antaa elämään niin paljon sisältöä.”

Kuinka paljon on sata?

Taneli Sutinen työskentelee nykyisin SuperParkin kehitysjohtajana. Hän keskittyy siihen, josta nauttii eniten: liiketoiminnan sisältöihin. Yhtiön kasvusta, kannattavuudesta ja kansainvälistymisestä vastaa nyt Sutisen yhtiökumppani Juha Tanskanen, joka on työskennellyt SuperParkin toimitusjohtajana vuodesta 2015.

”Mä olen pelinrakentaja”, Tanskanen sanoo.

”Minun ei tarvitse enää murehtia siitä, miten tämä humppa rahoitetaan. Pelikenttä muuttuu nyt ja nousemme aivan eri tasolle.”

Tanskanen tunnetaan miehenä, joka nosti Sotkamon Jymyn suomalaisen pesäpalloilun huipulle. Häntä sanotaan myös Kainuun keisariksi, vaikuttajaksi jolla on tapana saada asiat järjestymään. Tanskanen hymähtää epäviralliselle tittelilleen ja siirtää keskustelun bisnekseen.

Tanskanen kertoo, että vuonna 2017 aikana Suomeen perustettiin viisi puistoa ja ulkomaille yksi. Joulukuussa avattu SuperPark Hongkong oli ensimmäinen askel kohti SuperParkin kansainvälistymistä.

Vuonna 2018 kasvu kiihtyy. Suomeen tulee kahdesta neljään uutta puistoa, mutta ulkomaille jo kaksitoista. Ensimmäiset paikat on katsottu Ruotsista, Keski-Euroopasta ja manner-Kiinan Suzhousta. Jos Tanskasen suunnitelmat toteutuvat, maailmalla on sata SuperParkia 2020-luvun alussa.

Kuinka paljon on sata? Onko se liikaa vai liian vähän? Riippuu tarkastelun näkökulmasta.

Juha Tanskasen mukaan maailmalta löytyy runsaasti erilaisia kaupallisia teema- ja leikkipuistoja mutta niiden joukossa ei ole sellaisia palvelukonsepteja, jotka olisivat onnistuneet innostamaan koko perhettä samalla tavalla kuin SuperPark.

Suomessa yksi SuperPark voi toimia kannattavasti kaupunkiseudulla, jossa on 50 000 asukasta. Kansainvälistyminen tarjoaa Kainuussa syntyneelle yritykselle lähes rajattomat näköalat. Koko maailmassa on YK:n mukaan 512 kaupunkia, joissa on vähintään miljoona asukasta.

Supermenestykseen on pitkä matka. Tanskasen mielestä sellaista kannattaa kuitenkin tavoitella – koska se ei ole mahdotonta vaan mahdollista. Globaali läpimurto vaatii hänen mielestään loistavia sisältöjä, vahvaa brändiä ja teräksistä prosessia liiketoiminnan skaalaamiseen.

”Brändääminen ja markkinointi ovat itsetuntokysymyksiä. Brändillä pitää olla mahdottoman luja ydin, ylivoimainen konsepti. Ydintä ympäröi vaikuttava tarina, joka sytyttää tulet roihuamaan.”

Tanskanen sanoo, että kainuulaisten on helppo toimia muun muassa kiinalaisten kanssa. Suomen korkea koulutustaso, hyvinvointi ja puhdas luonto tunnetaan kaikkialla maailmassa. Jäyhyys on hänen mielestään vahvuus eikä heikkous:

”Meidät tunnetaan maailmalla siitä, että me olemme tosissamme, mitä milloinkin teemme. Vakavuuttamme arvostetaan. Meillä on pehmeät arvot ja meillä on kivaa töissä. Mutta bisneksessä me ollaan kovia.”

Silmät avautuvat Kiinassa

Juha Tanskanen sanoo, että puhtaaseen ilmaan tottunut suomalainen ymmärtää vasta Kiinan saasteita hengittäessään, kuinka tärkeitä sisäliikuntapaikat ovat sikäläisille kaupungeille. Urbanisoituminen on yksi suurista megatrendeistä, joka tukee SuperParkin etenemistä. Kiireiset perheet tarvitsevat paikkoja, joissa he voivat harrastaa yhdessä.

Liikkumattomuuden vastainen taistelu nousee kuitenkin muiden megatrendien yläpuolelle.

Yhdysvaltain edellisen presidentin puoliso Michelle Obama käynnisti joitakin vuosia sitten kunnianhimoisen kampanjan, jonka tavoitteena on amerikkalaisten nuorten innostaminen liikkumaan. Syynä on ylipainon ja diabeteksen nopea yleistyminen. Kakkostyypin diabetestä sairastavien tai sen esiasteita oirehtivien teini-ikäisten osuus kolminkertaistui USA:ssa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.

Myös Kiinan presidentti Xi Jinping on nostanut lasten ja nuorten terveyden edistämisen keskeisten kansallisten tavoitteiden joukkoon. Xi on sanonut, että jos kansanterveys heikkenee, myös taloudellinen kehitys ja sosiaalinen vakaus vaarantuvat.

Kiinalla on sama ongelma kuin Yhdysvalloilla ja Suomella. Kiinan hallituksen näkemyksiä heijasteleva lehti China Daily kirjoitti asiasta näin äskettäin:

”Teinit viihtyvät pääsääntöisesti kotona, opiskellen matematiikkaa tai Englannin kielioppia. He saavuttavat koulussa entistä parempia arvosanoja, mutta samalla heistä tulee lihavia, heikkoja ja laiskoja.”

Ylipainoisten lasten osuus on kasvanut räjähdysmäisesti Kiinassa. Länsimaisen elämäntavan suosio kasvaa nopeasti. Lapset, etenkin pojat, nauttivat enemmän kaloreita kuin tarvitsevat ja liikkuvat liian vähän.

”Me keskitymme liikaa lasten älykkyyden kehittämiseen ja liian vähän heidän motorisiin taitoihinsa, tiimihenkeen ja kestävyyteen”, Nanjingin teknillisen yliopiston asiantuntija Wang Zongping sanoi China Dailyn artikkelissa.

Suomessakin on esitetty hyvin huolestuneita arvioita nuorten terveydestä. UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin johdolla tehdyissä mittauksissa havaittiin viime syksynä, että 9-15-vuotiaat suomalaiset istuvat tai makaavat keskimäärin puolet siitä ajasta, jonka ovat valveilla. Urheilulääkäri Harri Hakkarainen kuvaili Helsingin Sanomissa tilannetta ”katastrofaaliseksi” tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kannalta.

Asiaa seuraavat terveystutkijoiden lisäksi muun muassa työeläkeyhtiöt, jotka joutuvat tekemään taloudellisia ennusteitaan poikkeuksellisen kauaksi tulevaisuuteen, useiden kymmenien vuosien päähän.

Ilmarisen Timo Ritakallion mukaan ongelman ratkaiseminen pitää aloittaa kodeista. Ratkaisevassa asemassa on asettuminen toisen ihmisen asemaan: lasten toiveiden kuunteleminen ja monipuolisten virikkeiden tarjoaminen.

Ne lajit, joita isät harrastivat 1980-luvulla, eivät välttämättä sovi pojille. Tyrkyttäminen, saarnaaminen ja pakottaminen eivät johda kestäviin tuloksiin.

Veren maku suussa juostu puolimaraton ei saa olla ainoa vaihtoehto. Oikeastaan on ihan sama, miten ihminen liikkuu, kunhan se vaan liikkuu. Jo kymmenen minuuttia vaikuttaa myönteisesti. Siitä ei ole pitkä kovin pitkä matka kolmeen viikoittaiseen puolen tunnin liikuntahetkeen.”

Koulut voisivat litätä Ritakallion mukaan ennen kaikkea liikunnan määrää. Kolmas ratkaisu on liikunnan viihteellistäminen, neljäs digitalisointi. Pokemon-Gon ja Nintendo Wiin kaltaisten digi-innovaatioiden suosio osoittaa viihteellistämisen voiman.

”Viihteellistämisellä pystytään vaikuttamaan moniin sellaisiin asioihin, joihin perinteiset keinot eivät pure. Meidän järjestelmä ei ole aikaisemmin tukenut riittävästi liikunnan viihteellistämistä. Pelinomaisuus lisää vetovoimaa ja sosiaalisen median yhteisöllisyys kannustaa.”

Miten sielu kopioidaan

Herkkyys nuorten toiveille on keskeistä myös SuperParkin kehitysjohtajan Taneli Sutisen ajattelussa.

”Me keski-ikäiset äijät emme saa nostaa itseämme tämän haasteen keskiöön”, Sutinen sanoo.

”Meidän on oltava avoimia sille, mitä nuorisoskenessä tapahtuu ja annettava tilaa nuorten ajattelulle. He ovat oman liikkumisensa parhaita asiantuntijoita. Hiki, kipu ja veren maku maistuvat edelleen joillekin, mutta eivät läheskään kaikille. Iloinen liikunta sopii melkein kaikille.”

Taneli Sutinen kertoo, että hän haluaa kehittää SuperParkin puistoihin ympäristöjä, joissa on vaikea olla innostumatta. Fyysinen tekeminen yhdistetään puistoissa digitaalisuuteen ja innostavaan vuorovaikutteisuuteen. Sosiaalisen median ansiosta SuperParkin brändin tunnettuus kasvaa niissäkin maissa, jonne yhtiö ei ole ehtinyt vielä laajentaa toimintaansa.

Kolmas kilpailuvaltti on asenne. SuperParkin työntekijät eivät ole valvojia tai valmentajia. Heidän paidoissaan on vain ihmisen nimi, ei titteliä. He ovat auttajia, kannustajia ja kavereita.

Haluamme tarjota meidän vieraille heidän iästään, ihonväristään tai terveydentilastaan riippumatta sellaisen elämyksen, mitä kukaan muu ei tarjoa”, Sutinen sanoo.

Että kaikesta mitä me tehdään näkyy, että se on rakkaudella tehty. Jos me onnistumme siinä ja muutamassa muussa asiassa, meistä voi tulla maailman halutuin liikuntapalvelubrändi. Ideoita, laitteita ja aktiviteetteja on helppo kopioida. Hengen, sielun ja sydämen monistaminen on sen sijaan lähes mahdotonta.”

Sutinen sanoo, että poikkeuksellisen haluttu liikuntapalvelu vaatii poikkeuksellisen huolellista ja aitoa paneutumista toisen ihmisen kokemukseen, onpa kyse sitten ilojen jakamisesta tai pettymysten hoitamisesta.

Toimitusjohtaja Juha Tanskanen kertoo, että hän saa valtavasti energiaa nähdessään, kuinka Sutisen suunnittelemat ratkaisut toimivat.

Mulle tulee mahdottoman hyvä mieli siitä, kun näen että joku pieni ihminen liikkuu, hymyilee ja hikoilee siellä. Moni ei tiedä sitä, mutta mulle on tullut monta kertaa vedet silmiin, kun olen katsonut pienten tekemistä ja niiden perheitä.”

Tanskanen on sanonut monta kertaa Taneli Sutiselle, että tämän pitäisi muuttaa Kainuusta sinne, missä firman kasvu tapahtuu. Yhtiökumppani on kieltäytynyt jyrkästi.

”Ihmisillä ei ole Sotkamossa samanlainen hönky eikä hoppu kuin joissakin muissa paikoissa”, Sutinen vastaa.

Minä uskon siihen, että rauhallisempi rytmi vaikuttaa myönteisesti ihmisen ajattelun laatuun, herkkyyteen ja palautumiseen. Minä haluan luoda uutta ja asua sellaisessa paikassa, mistä on muutaman minuutin matka hiljaisen järven rantaan.”